Turska, taimen ja kuha ovat kriisissä

Saaristomeren kuhat, rannikon taimenet ja Itämeren turska ovat kriisissä. Huolestuttava kehitys kertoo, että Itämeren alueella tapahtuva kalastus on kestämätöntä.

 

Turskan alamäki johtunee nimenomaan ylitehokkaasta troolauksesta, jota tekevät ulkomaalaiset kalastusalukset. Kuhaa pyydetään liian tehokkaasti ja liian tiheäsilmäisillä verkoilla. Taimen on äärimmäisen uhanalainen, eli välittömässä katoamisen vaarassa. Jokainen verkkoon kuollut alamittainen tai emokala heikentää taimenkantojen elinvoimaa. Merkittävä osa taimenista kuolee verkkoihin tahattomana sivusaaliina.

Saaristomeren kuhan hätä

Kuha kääpiöityy tehokkaan ja valikoivan pyynnin seurauksesta. Kuhat tulevat entistä aikaisemmin ja pienempinä sukukypsiksi. Kuhan alamittaa nostettiin vuoden 2016 alusta. Merellä ammattikalastajille annettiin kolmen vuoden siirtymäaika. Vuoden 2019 alusta pitäisi Saaristomeren ammattikalastajien siirtyä 40 senttiin, kun he tähän asti ovat saaneet kalastaa 37 senttisiä. Muut kuin ammattikalastajat saavat kalastaa vain 42 senttisiä ja sitä isompia kuhia. Sellaisia Saaristomeressä ei oikein ole.

Kotitarvekalastajat saavat Saaristomereltä enää käytännössä vain alamittaisia kuhia. Ikävin skenaario on, että vuoden kuluttua myös ammattikalastajat jäävät ilman mittakuhaa. Liikakalastus aiheuttaa Saaristomeren kutukuhan keskikoon kutistumisen alle alamitan, mikä on erittäin vakava varoitus liikakalastuksen haitoista. Kuhakannan ja pyynnin tervehdyttäminen edellyttäisi nopeasti yhteistä ponnistusta, asiallista pyynninohjausta ja sitoutumista kaikilta kalastajaryhmiltä.

Itämeren turska

Vastaava liikakalastuksesta johtuva kutukalojen keskikoon kutistuminen on tapahtunut myös Itämeren turskalle. Kutevan turskan keskikoko on 25 vuodessa kutistunut 10 sentillä, neljästäkymmenestä sentistä kolmeenkymmeneen senttiin. Muutos ja kalakannan tuottavuuden alentuma voi helposti jäädä pysyväksi, jolla on hallitsemattomat ekologiset ja taloudelliset seuraukset.

Olisi äärimmäisen tärkeää suojella  taimenen, kuhan, turskan ja muiden ylikalastettujen lajien kookkaita emokaloja ja niihin varastoitunutta geenipääomaa. Kalastusvalinnassa suurten yksilöiden poistuminen lisääntyvästä poolista on tuhoisaa. Paras lääke siihen on luonnonvalinta, pyynnin vähentäminen ja kalastuksen säätelyn tehostaminen.

Ammattikalastuksen sisäinen ongelma on haluttomuus oman toiminnan hallittuun säätelyyn. Suomessa on pitkät riistanhoidolliset perinteet, mutta kalaston hoidossa asenteet ovat toiset. Jotenkin tämä oman oksan sahaamisen perinne pitäisi saada loppumaan, mutta miten se tehdään?

Luonnontaimenten täysrauhoitus

Luontaisten taimenkantojen ahdingolle on monta syytä. Kutualueiden heikko tila, nousun estyminen, verkkokalastus kasvualueilla ja muu pyynti. Mereen istutetuilta taimenilta leikataan rasvaevä ja luonnontaimenen tunnistaa siitä, että sillä on rasvaevä.

Luonnontaimen on ollut Suomenlahdella rauhoitettu vuoden 2016 alusta. Saaristomerellä ja pohjaisemmalla rannikkoalueella rasvaevälliset taimenet rauhoitetaan vuoden 2019 alusta.
Tärkein keino uhanalaisen taimenen elvyttämisessä on kalastuskuolleisuuden vähentäminen. Vaikeinta sen on verkkokalastuksessa, koska taimen on hyvin harvoin mahdollista vapauttaa verkosta vahingoittumattomana. Kalastuslain mukaan alamittainen tai rauhoitettu kala pitää aina vapauttaa, vaikka se olisi kuollut. Turhaa kalastuskuolleisuutta voisi vähentää pyynnin ennaltaehkäisevällä ohjauksella. Pienisilmäiset verkot ja rantamatalassa tapahtuva pyynti ovat syntilistan kärjessä. Taimenet rantautuvat talvella, jonka vuoksi niitä joutuu liian matalaan laitettuihin talviverkkoihin.
Taimenta ei lain mukaan saisi lainkaan pyytää rannalta alle kolmen metrin vedestä lainkaan. Ennen vuoden 2016 kalastusasetusta vielä sai, mutta vain 80-millisellä verkolla. Nykyisen kalastusasetuksen mukaan taimenen pyynnissä rantaan laitettava pohjaverkko luokitellaan pintaverkoksi ja taimenen pintaverkkokalastus on kategorisesti kielletty. Myös talvella jään alle matalaan laitettava ja taimenia pyytävä tavallinen pohjaverkko on siis lain mukaan pintaverkko. Uhanalaiset taimenet pyydetään pääosin aivan tavallisilla ahven-, siika- ja kuhaverkoilla.

Petokalojen elvyttäminen on vesiensuojeluteko

Kalaston hyvinvointi mittaa vedenlaatua ja kalastuksen kestävyyttä. Tilanne on hyvin huolestuttava. Kalastuksen muuttaminen kestävämmäksi on äärimmäisen hankalaa, hidasta ja edellyttäisi ekologisten seurausten ymmärtämistä. Terveet saariston petokalakannat edistäisivät särkikaloihin kohdistuvaa predaatiota ja vähentäisivät sisäsaariston sisäistä kuormitusta. Tällä olisi positiivisia vaikutuksia myös vedenlaatuun. Kestävän kalastuksen edistäminen vaikuttaisi monipuolisesti terveemmän ja puhtaampien kalavesien puolesta. Kestävä kalastus on alan tulevaisuuden kannalta välttämätöntä, vaikka positiiviset vaikutukset tulevat hitaasti ja edellyttävät merkittävää pyynnin säätelyä.

Lisätietoja:

http://www.helsinki.fi/keskala/


https://www.luke.fi/uutiset/lounaisrannikon-sukukypsat-kuhat-entista-nuorempia-ja-pienempia-kudulle-tarvitaan-myos-kookkaita-kuhia/


http://www.su.se/ostersjocentrum/om-oss/nyheter/%C3%B6stersj%C3%B6ns-torsk-blir-allt-mindre-1.364423

http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B6B778D65-EC30-4A9A-8A22-6F77F7CBA013%7D/101495

 

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

+ 48 = 58