Toimenpideohjelma

Toimenpideohjelma:

Vastuullisia kala- ja vesistötekoja

Vaelluskala ry on listannut joukon asioita, joita me suomalaiset voimme tehdä kalakantojemme pelastamiseksi. Vesiluonto, kalakantojen elvyttäminen ja kestävän kalatalouden edistäminen ovat erottamaton kokonaisuus. Mitä pitäisi tehdä?

Lainsäädäntö ja vesivoiman tuotanto

Vesilaki on tarpeen muuttaa siten, että se paremmin turvaa kalojen elinympäristöt. Lain tulee myös seurata vesipuitedirektiivin määrittelyjä. Jos halutaan elvyttää ja turvata kalasto ja kalavesien tuottavuus, kalojen elinympäristöt tulee turvata ja edistää vesiensuojelua. Aiheuttaja maksaa on hyvä periaate. Vesivoiman lainvastainen tuotanto on vaikea ongelma ja siihen tarvitaan muutos.  

  1. Vesivoimalat ovat vaelluskalojen ja virtavesiluonnon kannalta aina tuhoisia. Sadoissa tapauksissa voimaloiden hyöty on vähäisempi kuin haitta, jolloin tulee selvittää padon purkamisen mahdollisuus. Ohitusuomat ja kalatiet ovat aina korkeintaan kompromissi. Uuden vesivoiman rakentamista Suomeen tulee välttää.
  2. Alas vaeltavien kalojen seuranta tulisi saada normaaliksi käytännöksi, jotta kuolleisuudesta ja paikallisten kantojen elinvoimasta saataisiin riittävästi ajantasaista tietoa. Jokaisen kalatien toimivuus otettava tutkimuksen ja seurannan kohteeksi.
  3. Vesivoimaloiden säleiköt ja tubiinityypit tulee koota kartalle (etenkin francis-turbiinit). Turbiineihin johtavat säleiköt pitää tiivistää ja turvallista alasvaellusta edistää.
  4. Kaikkiin vesivoimaloihin tulisi saada luonnonmukainen ohitusuoma, jossa on ympäristövirtaama.
  5. Lyhytaikainen säännöstely tulee kieltää etenkin pienemmissä jokivesissä. Myös käyttökatkot aiheuttavat isoja vahinkoja jokiluonnolle ja vaelluskaloille
  6. Ankeriaiden turvallista liikkumista voimalaitosten ohi on edistettävä. Myös ankerias tarvitsee luonnonmukaista kalatietä. 

Vesiluonnon tilan parantaminen, kunnostukset ja seuranta 

Mahdollisuuksia osallistua vesiensuojelu- ja kalavesien hoitoon pitää madaltaa, jotta kaikki kiinnostuneet voivat tavalla tai toisella osallistua työhön.

  1. Suomalaisissa vesistöissä on syntynyt paljon kunnostusvajetta, mutta rahat korjaustoimiin on viety. Viiden vuoden takaiset kunnostusmäärärahat olisi syytä palauttaa.
  2. Tahattomat jätevesien ohijuoksutukset pitää saada ehkäistyä.
  3. Hulevedet pitää käsitellä paremmin, jotta kaupunkivesien riskejä saadaan vähennettyä.
  4. Turvetuotantoalueiden vesiensuojelun riskit pitää tiedostaa ja puutteet korjata.
  5. Suosimalla luonnonmukaista maankuivatusta, rakentamalla laskeutusaltaita ja kosteikkoja vähennetään kiintoainekuormitusta ja ojitustarvetta.
  6. Hiekottumisen pilaamat metsäpurovedet tulee kunnostaa.
  7. Tierumpujen vaellusesteet tulee tunnistaa ja nousureitit rakentaa.
  8. Kutusoraikkoja pitää lisätä paikkoihin, joissa kutupohjat ovat huuhtoutuneet.
  9. Liettymään taipuvaisia kutusoraikkoja pitää seurata ja tarvittaessa ylläpitää.
  10. Kalkkikivimurskaa tulee koekäyttää happamuudesta kärsivien kutusoraikoiden parantamiseksi.
  11. Pienpoikaskivikoiden täydennyskunnostuksen suunnittelu, toteutus ja seuranta pitää käynnistää heikon poikastuotannon vesissä.
  12. Alijäähtymisongelmista kärsivät kosket tulee kunnostaa. Asiallinen koskenkunnostus edistää jääkannen nopeampaa muodostumista ja on eduksi hyydepatojen ehkäisyssä. Hyydepadot ovat sekä ongelma kaloille että voivat aiheuttaa maanomistajille taloudellisia tappioita.
  13. Puuturojen käyttöä poikasten suoja-alueina tulee edistää.
  14. Purovesien muokkaaminen luontaisen kaltaisiksi tulee kehittää. Puron tulee mutkitella, kaventua ja siinä pitää olla luontaisia tulvarantoja, jotta se toimii kalojen lisääntymisalueena ja elinympäristönä.
  15. Purovesien luvattomat padot tulee poistaa.
  16. Metsätalouden vesiensuojelun ongelmat pitää tunnustaa kaikilla tasoilla ja käytäntöjä tulee parantaa vastaamaan nykyistä ymmärrystä ja osaamista.
  17. Luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden purovesien inventointi pitää käynnistää.
  18. Perkausten takia yhä alennustilassa olevat virtavedet tulee kunnostaa.
  19. Kalastuskoskien sivu-uomat tulee kartoittaa ja tehdä niihin poikastuotantoa elvyttävät toimenpiteet.
  20. Suomi tarvitsee puro- tai jokiluontokeskuksen edistämään yleistä tietoisuutta, tukemaan poliittista päätöksentekoa ja kokoamaan tieteellistä osaamista.

Kalakannat ja vesien hoito

Kalakantojen ja vesien tuottavuuden elvyttäminen kohentaa sekä kalastuksen että elinkeinotoiminnan edellytyksiä. Lain vaikuttavuutta tulee seurata ja tätä tukevia strategioita päivittää aktiivisesti. Suomi tarvitsee valtakunnallisen vaelluskalojen käytön ja hoidon kokonaissuunitelman.

  1. Luontaisten kalakantojen nykytila on otettava kalastuksen säätelyn perustaksi.
  2. Salakalastus on huomattava ongelma ja monin paikoin maan tapa. Asenneilmasto pitää muuttaa ilmiötä vastustavaksi ja kuturauhaa suojelevaksi. Pahimpiin kohteisiin tarvitaan kameravalvontaa ja vapaaehtoista valvontaa pitää tukea. Sanktiot pitää nostaa sellaiselle tasolle, että vaikutus on tuntuva ja rauhoitettujen kalojen korvausarvot on otettava käyttöön.
  3. Turhaa kalastuskuolleisuutta on pyrittävä vähentämään.
  4. Verkkokalastuksesta tulisi pyrkiä siirtymään sellaisiin pyydyksiin, jotka mahdollistavat kalan vapauttamisen hengissä ja kunnossa, kuten rysä tai katiska.
  5. Saaliskiintiöiden tulisi olla itsestäänselvyys ja ne tulisi asettaa kalakannan kestävyyden ehdoilla.
  6. Kalastuskiellot koskiin, kun lämpötila ylittää 20 astetta. Koskivesien lämpötilan seuranta maksimilämpötilojen ja pohjavesialueiden kartoittamiseksi.
  7. Tärkeiden vaellusreittikapeikoiden ja kutukoskien edustoille tulee saada riittävät verkkokalastusrajoitukset (myös sisävesille).
  8. Passiiviset osakaskunnat pitää saada toimiviksi organisaatioiksi, jotka ymmärtävät tarpeellisuutensa ja toiminnalle selkeä ohjeistus.
  9. Pirstaleinen kalavedenomistus tulee järjestää siten, että yhteistoiminta ja kalastuksen järkevä säätely saadaan kattavaksi.
  10. Petokalojen suojelua pitää edistää.
  11. Alikalastettujen särkikalakantojen pyyntiä tulee edistää, koska se vähentäisi vesien sisäistä kuormitusta ja tehostaisi vesiensuojelua.
  12. Jokitalkkaritoiminta tulee viedä uusille alueille ja rahoitus saattaa kuntoon.
  13. Mätirasia-istutustalkoot Kemijoen valuma-alueen lohen poikastuotannon elvyttämiseksi.
  14. Nuorille kalastuksenharrastajille tulee tuottaa lähikalapaikkoja ja järjestää halpoja lupia.
  15. Kalamiesten osaamista rauhoitettujen lajien tunnistamiseen tulee kehittää. Rasvaeväleikatun kalan tunnistaminen ei saa olla ongelma eikä taimenen ja lohen sekoittaminen ole hyväksyttävää.
  16. Istutetun lohen ja taimenen rasvaeväleikkaus koko maahan. Luonnontaimenten ja istukkaiden suhdeluvun seuranta uudeksi mittariksi.
  17. Kalastuslaki tähtää luonnonkantojen elvyttämiseen siten, ettei istutuksia tarvita. Tähän tarvitaan avointa tiedottamista, ymmärrystä oman toiminnan vaikutuksista ja kuinka jokainen kalastaja voi omalta osaltaan asiaan vaikuttaa.
  18. Kutuhavainnointi palvelee salakalastuksen ehkäisyä, antaa tietoa emokalojen kehityksestä, täydentää kutupesälaskentaa ja on hauska harrastus. Siihen tulee kannustaa kaikkia kansalaisia.
  19. Tarvitaan koulutusta kalojen turvallisen vapauttamisen menetelmistä. Asiallinen käsittely ja siihen liittyvien välineiden yleistyminen vähentäisi turhaa kalastuskuolleisuutta. Märät kädet suojelevat kalan herkkää limakalvoa ja solmuttomat haavien verkot, havakset, tekevät saman.
  20. Väkäsettömiä koukkuja suosittava kaikessa vapakalastuksessa.
  21. Puronieriän viljely ja istuttaminen on lopetettava Suomessa kokonaan. Puronieriän valikoivaa pyyntiä taimenvesille ja poistokalastusta, jos vain mahdollista.
  22. Harrastajat mukaan kalavesien hoidon suunnitteluun ja toteutukseen, kuten mäti- ja pienpoikasistutuksiin.
  23. Maakunnallisia ja paikallisia vaelluskalatoimintaryhmiä 20 suurimman kaupungin ja kaikkien maakuntien alueille.
  24. Valtakunnallinen talkookunnostajarekisteri. Talkookunnostusten tekeminen tunnetuksi. Kunnostusvälineitä talkoolaisille lainattavaksi.
  25. Digitaalinen ja päivitettävä vaelluskala-opas.
  26. Järviin tehtävien tuki-istutusten siirtäminen kutujoen tai puron läheisyyteen, jolla järveen tehtävät istutukset saadaan tukemaan taimenen luontaisen lisääntymisen elpymistä.
  27. Vieraiden kantojen sekoittumista tulee välttää. Jotta vierasperäisten kantojen istutukset voitaisiin lopettaa, tulee niiden elvyttämiseksi käynnistää hautomohankkeita. Siirtoistutuksissa tulee suosia alkuperäisiä kalakantoja.
  28. Kirjolohen istutusta tulee lähtökohtaisesti välttää, eikä missään tapauksessa tehdä sellaiselle alueelle, jossa harjus on elvytyskohde.
  29. Viljeltyjen kalakantojen emokalaparvia tulee uusia hakemalla uusia emoja luonnosta, jotta laitostumisen aiheuttamaa degeneraatiota saadaan vähennettyä.
     

Luonto- ja kalastusmatkailu sekä
kotimainen kalan käytön edistäminen

Luontomatkailu luo kysyntää vesistön varsien oheispalveluille. Puhtaat vedet ja elinvoimaiset kalakannat mahdollistavat virkistyskalastusta, mutta ovat ennenkaikkea luonto- ja kalastusmatkailulle paras houkutin. Puhtaus ja ekologisuus on parasta kotimaisen kalan arvostuksen edistämistä. Kalastukseen liittyvässä matkailussa ja muussa kestävän kalatalouden edistämisessä korostuvat vastuullisuus ja kestävät ratkaisut.

  1. Luonto- ja kalastusmatkailussa tulee pyrkiä mahdollisimman suureen
    lisäarvoon mahdollisimman vähäisellä luonnonvarojen kulutuksella.
  2. Matkailualan yrittäjien ja kalastuspaikkojen kehittäjien yhteistyössä on paljon kehittämiskohteita.
  3. Kotimaista kestävästi harjoitettua ammattikalastusta tulee suosia. Pyyntiä kannattaa kohdentaa etupäässä runsaisiin kantoihin. Korkeampi jalostusaste lisää liiketoiminnan kannattavuutta.
  4. Kansallinen kalastusmatkailustrategia tulee päivittää.