Puhdistavia virtauksia

Puhdistavia virtauksia
kutusoraikkojen ylläpitoon

Teksti: Henrik Kettunen
Kuvat: Mikael Nilsson

Virtavesien kunnostusten pyrkimyksenä on palauttaa virtavesiluontoa monimuotoisemmaksi, sekä elvyttää kalastoa ja eliöstöä. Kunnostuksilla pyritään myös parantamaan alueen virkistysarvoja. Yleisellä tasolla toimenpiteet saattavat näyttää kohtuullisen onnistuneilta. Lohikalojen poikastuotannon kannalta tulos on selvästi heikompi.

Kutusoraikkoja voi tehdä monin eri tavoin, ajatuksin ja päämäärin. Toteutukseen vaikuttavat kalalajit ja emokalojen koko. Suomalaisissa kunnostuksissa on vähän yli 30 vuoden aikana tapahtunut paljon kehitystä ja toteutustavat hakevat edelleen muotoaan. Edelleen on vaikea arvioida riittävän toimenpiteen alarajaa tai kestääkö soraikko muutospaineita ilman ylläpitoa. On sanottu, että soraikko on puhtaiden vesien virtakutuisen kalan elinkierron heikoin lenkki. Jos kutualue ei toimi, iso osa kunnostuksilla tavoitellusta hyödystä hukataan. Tämä lienee tilanne monissa sellaisissa virtavesissä, joissa luontaisen lisääntymisen edellytyksiä ei ole pilattu huomattavalla kuormituksella tai vesiluonnon yleistilan merkittävällä heikennyksellä.

Yleensä virtavesikunnostuksia on tehty paikoissa, joissa virtakutuisten kalojen lisääntymiseen on edellytyksiä, mutta kunnostaminen yksin ei takaa parempaa luontaista lisääntymistä. Taimenen elinkierto on monivaiheinen ja onnistumisen edellytykset vaihtelevat paikallisesti. Vedenlaadun ja yleisen ekologisen tilan ohella kutu- ja pienpoikasalueiden kunto on tavallinen pullonkaula.

Hartijoki-menetelmää koneellisesti sekä käsin tehtynä.

 

Tekniikka kehittyy

Vaikka virtausuomia on kunnostettu tavalla tai toisella pitkään, on kutusoraikon kunnostaminen, saati seuraaminen sekä ylläpito, kuitenkin melko uusia ilmiöitä. Aluksi koskeen saattoi päätyä sepeliä,  toisinaan kosken niskalle ehkä tehtiin pieni soraikko. Pienikokoista soraa levitettiin säästeliäästi, koska materiaali oli kallista. Uskottiin, että soraikon toimivuus ja pysyvyys ovat itsestäänselvyyksiä. Vuosi vuodelta levitettävän soran määrät ovat kasvaneet. Huuhtoutumiseen on opittu reagoimaan, joten soran kokoa on kasvatettu. Monissa isommissa kohteissa sorakiven halkaisija onkin nykyään jo 3–6 senttiä tai jopa enemmän. Silti kunnostetuissa koskissa kalojen luontainen lisääntyminen on usein ollut odotettua heikompaa. (Louhi & Mäki-Petäys 2003). Syyksi epäillään erityisesti kutevien kalojen vähäistä määrää.

Kosken pohjan muoto ja virtausolot määrittelevät paljon soraikon sijaintia. Tulva-ajan maksimaalinen virtaus määrää sen, mikä huuhtoutuu ja mikä ei. Virtausnopeuksiin vaikuttaa myös, onko koskiuoman poikkileikkausprofiilia riittävästi palautettu U:n muotoisesta V-muotoiseksi, ja onko kosken ränniin palautettu kunnon murikoita. Jos rantapenkat ovat jääneet liian jyrkiksi, eikä kosken uoman profiilia ole saatu loivennettua riittävän luonnolliseksi, soran huuhtoutumisen todennäköisyys voi olla hyvinkin suuri. Koskivesien pitkäaikaisen seurannan perusteella koskista ei löydy niitä kutusoria mitä niihin on aikoinaan laitettu. (esim. Marttila, Louhi, Huusko, Mäki-Petäys, Yrjänä ja Muotka. 2015.)

Koskivesissä eri ikäiset ja kokoiset kalat elävät eri paikoissa. Pienimmät poikaset viihtyvät usein matalimmassa virtavedessä ja vanhemmat ikäluokat viihtyvät aina asteittain syvemmässä ja kovemmassa virrassa. Jos jokin ikäluokkaa on erityisen runsas, saattaa se viedä elintilaa seuraavalta ikäluokalta. Kunnostuksessa tulee tarkastella kokonaisuutta, jotta pienpoikasalueita ei tahattomasti tulisi vähennettyä. (Styffe 2008).

Hartijoki-menetelmän työkalut veden alla. Kuohkeutin, kivien ja soran siirtämisen työkalu.

Kutusoraikkojen luonnolliset ja luonnottomat muutospaineet

Koskien soraikot ovat luontaisesti jatkuvassa muutospaineessa. Mitä enemmän uomassa kulkee kiintoainesta, sitä enemmän soraikot myös liettyvät. Kutukalojen tekemä kaivaminen edistää soraikkojen puhdistumista ja parantaa mätijyvien hapensaantia. Tämä on mädin kehityksen kannalta kriittinen asia.

Pahasti liettyneen ja kovettuneen soraikon puhdistaminen voi olla ylivoimainen ponnistus kutukalalle, etenkin pienemmälle naaraalle. Jos isoja kutukaloja on paljon, kutusoraikot kuluvat. Jos taas emokaloja on vähän, tai ei ollenkaan, puhtaat soraikot alkavat kerätä kiintoainesta. Riittävä emokalamäärä mahdollistaa sen, että soraikot pysyvät luontaisesti kuohkeina. Saman voi nähdä myös toisinpäin: missä emokaloja on harvassa ja vähenemään päin, niin myös soraikot helposti liettyvät ja kudun onnistuminen muuttuu jatkuvasti epävarmemmaksi.

Merkittävimmät koskivesissä tapahtuvat luonnolliset muutokset liittyvät juuri soraikkoihin tai soraa pienemmän materiaalin kulkeutumiseen ja läjittymiseen. Kriittisintä on soraikon sijainti, koostumus, paikan virtaus ja mahdollinen liettyminen. Vastaavasti soraikon luontaista puhtautta ja kuohkeutta edistävät luonnolliset tulvat, uomasta kiintoainesta poistavat tulvarannat, virtausten monipuolisuutta lisäävä puuaines sekä runsas emokalasto. Etenkin soraikkoja puhdistavien emojen määrä voi olla ratkaiseva kutupohjien toimivuuden kannalta.

Luontaisesti kehittyneet kutualueet ovat voineet toimia aivan hyvin vaikka soraa tai emokaloja on ollut vähän, koska puuaines ja yleiset virtausolosuhteet vaikuttavat myös paljon. Hankesuunnittelussa tulisi tunnistaa, mitkä asiat määrittävät alueen edellytykset toimia virtakutuisten kalojen lisääntymis- ja poikasalueina ennen ja jälkeen kunnostusten.

Kaikissa koskissa ei ole soraa, koska osa virtaa kallion tai kovan saven päällä. Kaikki kosket eivät siis luonnontilassakaan ole olleet virtakutuisten kalojen lisääntymisalueita. Sorapohjaa ja kivikkoa on voinut olla vähän tai ei lainkaan. Toisaalta laajatkin soraikot ovat ihmisen vaikutuksesta voineet peittyä tai huuhtoutua pois. Hyvin usein kutusoran lisääminen on ainoa vaihtoehto, mikäli virtakutuisia kalojen lisääntymistä halutaan tällaisissa paikoissa edistää. Ylläpito ja seuranta ovat näissäkin kohteissa ensisijaisen tärkeitä.

Valmis soraikko erottuu kaukaa. Oikealla kutupesän arviointia.

Hartijoki-menetelmä ja sen mahdollisuudet

Hartijoki-menelmä on Norrbottenin läänissä Jällivaarassa toimivan kalastuskerhon (Nilivaara sportfiskeklubb) Kalixjoen latvoilla kehittämä kunnostusmenetelmä, jota on Ruotsissa sovellettu erilaisissa kohteissa jo pitkään. Suomalaiset johtavat asiantuntijat ovat suositelleet tämän menetelmän nostamista kutusorahankkeessa keskeiseen rooliin. Hartijoki-menetelmä poikkeaa useimmista muista siinä, että kunnostuksissa käytetään kosken omaa alkuperäistä soraa ja siihen liittyy säännöllistä seurantaa. Toimintaa tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin.

Hartijoki-menetelmässä käytetään kivien ja soran siirtämiseen ja seulomiseen kehitettyjä erikoistyökaluja. Näillä uoman pohja muotoillaan uudestaan eli tehdään eräänlainen kynnys, jonka yläpuolelle muodostuu kaivaessa kuoppa ja tähän kuoppaan siirretään alueen kutukaloille sopivaa puhdistettua soraa. Kutusoraikon viereen muodostuu samalla vastakuoriutuneille sopivaa pienpoikaskivikkoa. Jos soraikko on liettynyt ja kiinteytynyt, se kuohkeutetaan sitä varten kehitetyllä työkalulla.

Tällä menetelmällä kosken pohjan pinta ei kunnostuksen myötä olennaisesti muutu, eikä kunnostettuna ole kovimmankaan virtauksen aikana vaarassa huuhtoutua. Hartijoki-menetelmässä olennaista on, että sora saadaan rakenteeltaan monipuoliseksi. Kutupaikan perustamisen ja ylläpidon myötä kivien joukosta poistuu liika kiintoaines, joka muuten heikentäisi mädin kehitystä. Saman vesistön muilla vastaavilla alueilla on tehty perinteisesti toteutettuja kalataloudellisia kunnostuksia, joissa kutupohja on tehty lisätyllä uudella soralla. Näissä kutupohjien sanotaan kärsivän kiviaineen tasalaatuisuudesta ja kutusoraikkojen olevan siten epävakaita ja merkittävästi herkemmin huuhtoutuvia.

Sopiva kutupaikka huolelliseti tehtynä pysyy hyvin paikoillaan ja sitä on helppo pitää yllä. Seuranta ja ylläpito ovat tärkeä osa Hartijoki-menetelmää, koska suuri emokalamäärä levittää myös hyvin tehtyjä kutupohjia – sitä se riittävän ison emokalan pyrstönheilutus teettää. Kutupesän paksuuden tulisi olla noin 30–50 senttiä ja pinta-alaa 5–25 neliötä. Soran sisään tulee laittaa muutamia isompia ankkurikiviä, jotka jarruttavat alapuolisen kynnyksen kanssa kuohkeutetun soran huuhtoutumista. Toimivan soraikon pitää olla kuohkea, mutta myös riittävän vakaa samalla, kun sen tulee sijaita sopivan kiivaassa ja syvässä vedessä. Hartijoki-menetelmällä soraikko on toteutettavissa periaatteessa kaiken kokoisissa vesissä, myös lohelle. Isommissa kohteissa vastaavat toimenpiteet voidaan tehdä myös koneellisesti.

Vuonna 2006 Daniel Palm teki kollegojensa kanssa yhteenvedon Hartijoki-menetelmän vaikutuksista noin 10 vuoden seurantajaksolta. Palm on käsitellyt Hartijoki-menetelmän tuloksia 2007 valmistuneessa väitöskirjassa “Restoration of streams used for timber floating: Egg to fry survival, fry displacement, over-wintering and population density of juvenile brown trout”.  Kyseinen kunnostusmenetelmä sai reilusti tilaa myös vuonna 2008 ilmestyneessä ekologista virtavesien kunnostusta käsittelevässä teoksessa, jossa kutupaikkojen kunnostusosuuden kirjoitti Erik Degerman. Tämän jälkeen Hartijoki-menetelmä on Ruotsissa alkanut tasaisesti levitä. Menetelmän esittelyvideo löytyy artikkelin lopun linkeistä.

Hartijoki-menetelmää on viime vuosina alettu käyttää Ruotsissa useissa läänitason viranomaisten kunnostushankkeissa. Menetelmän tarpeita varten kehitettyjä erikoistyökaluja on tilattu ja teetetty monille eri paikallisille kunnostajaryhmille ympäri Ruotsia. Myös aiheeseen liittyvää kouluttajakoulutusta järjestetään nykyään jo eteläisintä Ruotsia myöten. Myös erilaiset vapaaehtoisryhmät ovat alkaneet soveltaa Hartijoki-menetelmää kunnostusten vaikuttavuuden parantamiseksi yhdistettynä perinteiseen kutuseurantaan. Kutupesälaskentaa ja kutukäyttäytymiseen liittyviä tutkimusta on viime vuosina tehty Ruotsissa (esim. Svensson 2012) sekä Suomessa (Syrjänen, Sivonen, Sivonen ja Valkeajärvi 2013).

Hartijoki -menetelmän kehittänyt Mikael Nilsson toimii kalakonsulttina eli tekee kalastokartoituksia, sähkökalastuksia, suunnittelee ja toteuttaa kunnostuksia sekä toimii kunnostuskouluttajana. Nilsson on käynyt Suomessakin muutamia kertoja kouluttamassa ELY-keskusten työntekijöitä, ja on ilmoittanut olevansa tarvittaessa kutusorahankkeen käytettävissä, jos Suomessa halutaan pilotoida menetelmää. Menetelmä ei luonnollisestikaan ole ainoa tapa ylläpitää soraikkoja, mutta tutkitusti tehokas.

 

Kutupesien paikallistamista vesikiikarilla, keskellä taimenia ja oikealla sähkökoekalastusta.

 

Jos kutusoraikkojen ylläpito on kehitelty Ruotsissa jo yli 20 vuoden ajan, niin on toki mainittava että brittiläiset ja amerikkalaiset toimijat ovat tehneet myös seuranneet kutusoraikkoja ja kehitelleen näiden puhdistusmenetelmiä. Gravel management-linkkejä ja videoita löytyy tämäkin artikkelin lähteistä. Soraikkojen puhdistusmenetelmien vaikutuksia mätijyvien selviytymiseen on myös tutkittu (Shackle, Hughes  & Lewis 1999) sekä (Semple 1987).

Miten alkuun?

Ensimmäinen askel kutualueiden ylläpidossa on soraikoiden ja pienpoikasalueiden nykytilan kartoitus. Monilla sellaisilla koskivesillä, joilla jo on toteutettu laajojakin kalataloudellisia kunnostuksia, soraikkojen seuranta ja ylläpito oletettavasti johtaisivat poikastuotannon kustannustehokkaaseen parannukseen. Vaikka kunnostukset olisivat viranomaisten aikoinaan toteuttamia, kutupohjien ylläpito jää paikallisen kalavedenomistajan vastuulle, eikä soraikkojen kohentaminen vaadi viranomaislupaa. Ylläpitotoimenpiteet ovat vesialueen omistajan harkinnasta ja tahdosta kiinni. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, missä kalavedenomistajat tai kalastusalueet eivät itse pysty tällaista toimintaa toteuttamaan, talkooapua on löytynyt kalakerhoista ja luontoharrastajista. Myös vesiensuojeluyhdistykset, jokitalkkarit tai lohikalayhdistykset voivat olla kiinnostuneita tällaisesta toiminnasta.


Kirjallisuutta: Degerman Erik. 2008. Etablering av lekområden för strömlekande fisk. Teoksessa “Ekologisk restaurering av vattendrag”. http://bit.ly/1KML82N. s. 197-216 Louhi Pauliina & Mäki-Petäys Aki. 2003. Elämää soraikon ulkopuolella ja sisällä – lohen ja taimenen kutupaikan valinta sekä mädin elinympäristövaatimukset. http://www.rktl.fi/?view=publications&id=5430 Louhi Pauliina. 2010. Response of brown trout and benthic invertebrates to catchment-scale disturbance and in-stream restoration measures in boreal river systems. http://herkules.oulu.fi/isbn9789514263217/isbn9789514263217.pdf Marttila Maare, Louhi Pauliina, Huusko Ari, Mäki-Petäys Aki, Yrjänä Timo, Muotka Timo. 2015. Long-term performance of in-stream restoration measures in boreal streams. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/eco.1634/abstract Nilsson Mikael. 2014. Hartijokimetoden – lekbottnar utifrån de naturliga förutsättningarna. Älvärddaren. s.30-33. http://www.alvraddarna.se/assets/alvraddaren/2014.pdf Palm Daniel, Nilsson Kjell och Stridsman Stefan. 2006. Utvärdering av fiskevårdsåtgärder i Hartijoki, Kalixälvens vattensystem, 1992-2003. SLU, Vattenbruksinstitutionen, rapport 56. Palm Daniel 2007. Restoration of streams used for timber floating: Egg to fry survival, fry displacement, over-wintering and population density of juvenile brown trout: http://pub.epsilon.slu.se/1649/1/Kappa.pdf Semple J. R. 1987. A Simple and Effective Method of Cleaning the Gravel of ,Atlantic Salmon Spawning Habitat. Enhancement, Culture and Anadromous Fisheries Division Biological Sciences Department of Fisheries and Oceans Halifax, Nova Scotia. http://www.dfo-mpo.gc.ca/Library/102054.pdf Shackle Victoria, Hughes Simon & Lewis Vaughan T. 1999. The influence of three methods of gravel cleaning on brown trout, Salmo trutta, egg survival. Hydrological Processes. Volume 13, Issue 3, pages 477–486. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/(SICI)1099-1085(19990228)13:3%3C477::AID-HYP751%3E3.0.CO;2-%23/abstract Stridsman Stefan. 2012. Restaurering av lekområden i norra Sverige. http://www.lansstyrelsen.se/varmland/SiteCollectionDocuments/Sv/nyheter/2012/kalktraffSunne/StefanStridsman-Restoration-spawning-sites-webb.pdf Styffe Johan. 2008. Flottledsåterställning i norra Sverige: Effekter på habitatkvalitet och populationstätheter av juvenil öringar (Salmo trutta L.). Examensarbete i ämnet biologi. Vilt, Fisk och Miljö 2008:1 SLU. Umeå. http://ex-epsilon.slu.se/2018/1/JohanStyffe_2008_1.pdf Svensson Jonas. 2012. Spawning site selection of brown trout in habitat restored streams. Sveriges lantbruksuniversitet. Fakulteten för skogsvetenskap. Institutionen för vilt, fisk och miljö. Examensarbete i biologi. http://stud.epsilon.slu.se/4289/1/Svensson_J_120612.pdf Syrjänen Jukka, Sivonen Kimmo, Sivonen Olli & Valkeajärvi Pentti. 2013. Taimenen kutupesälaskenta – menetelmät ja esimerkkituloksia.Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/uudet%20julkaisut/rktl_tutkimuksia_ja_selvityksia_9_2013.pdf Zimmer David. 2015. Lyckat fiskeprojekt ger eko. http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=98&artikel=6262589 www-linkkejä: Fiskmiljö i Nilivaara-yrityksen www http://www.fiskmiljo.se/. Gravel management https://vimeo.com/78365505 Gravel cleaning. http://www.wildtrout.org/sites/default/files/library/Gravel_Cleaning_Apr2012_WEB.pdf Hartijokimetoden https://www.youtube.com/watch?v=lfBiLwS7gDg Manuell anläggning av lekområden https://www.youtube.com/watch?v=h5MJuauKciI Öringlek https://vimeo.com/15689611 Sand and Silt Removal from Salmonid Streams http://www.cityofpuyallup.org/files/library/4c078ef5c61d75c5.pdf Redd counts http://www.stateofthesalmon.org/fieldprotocols/downloads/SFPH_p7.pdf Underwater gravel cleaning https://www.youtube.com/watch?v=48GDqKP6oIc Loddon gracel cleaning https://www.youtube.com/watch?v=tkf92kW4Q1Q Gravel rehabilitation/restoration http://www.wildtrout.org/sites/default/files/library/Gravel_Rehabilitation.pdf Gravel cleaning at Langford Lakes to encourage salmon http://www.bbc.com/news/uk-england-wiltshire-19988977 Gravel under their bellies. http://www.fishandfly.co.uk/tledit0702a.html

 

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

49 − = 41