Täydennyskunnostus

Täydennyskunnostus

Teollistuva Suomi tarvitsi puuta erämaista ja virtavesiä käytettiin tehokkaasti kuljetukseen. Valtion varoin rahoitettu virtavesien kunnostus ei ole palauttanut vaelluskalakantoja koskiin siinä mitassa kuin odotettiin. Tukinuittoa Naissaaressa vuonna 1900. (Kuva: Wikipedia)

Virtavesien valtakunnallinen täydennyskunnostus on projekti, jonka tarkoitus on kartoittaa, kuinka paljon kunnostuksen tarpeessa olevia kalastuskoskia Suomesta löytyy ja miten niiden kehittämistä voisi tukea. Hanketta rahoittaa Maa- ja metsätalousministeriö ja sen toteuttaa Vaelluskala ry. Hankkeen taustalla oleva tavoite on vaelluskalojen luontaisen lisääntymisen elvyttäminen.


 

Maassamme on tehty kalataloudellisia kunnostuksia yli 30 vuoden ajan reilulla parilla tuhansilla uittoperatuilla koskilla. Näitä ns. kalataloudellisia kunnostuksia on tehty etupäässä pääuomien ja isompien virtojen koskivesillä. Kunnostuksilla ei kuitenkaan ole kaikilta osin ratkaistu virtakutuisten kalojen elinympäristöihin liittyviä ongelmia. Kunnostettujen virtavesien luontainen kalasto ei useimmissa tapauksissa ole elpynyt.

Virtavesikunnostuksia on tehty pääosin ilman seurantaa. Tämän takia kunnostukset ovat voineet alunperin olla joiltakin osin puutteellisia. Hyvä seuranta on välttämätöntä  onnistuneen kunnostuksen varmistamiseksi. Viimeisimpien tutkimusten mukaan koskivesien kutupohjat ja pienpoikasalueet ovat useissa tapauksissa heikossa tilassa. Ne on kunnostettava, jotta kalojen lisääntymisen vähimmäisedellytykset saadaan kuntoon.

Täydennyskunnostushankkeen tarkoitus

Haluamme toiminnallamme edistää valtakunnallisesti tietoisuutta ja keskustelua vaelluskalojen elvyttämisen tarpeellisuudesta ja mahdollisuuksista. Pyrimme innostamaan paikallisia toimijoita aktiivisuuteen sekä verkostoitumaan. Meillä on vapaaehtoisuuteen perustuva valtakunnallinen toimintamalli, jossa asiantuntijoiden tuella omistajat ja kalavesien käyttäjät puhaltavat yhteen hiileen kalavesien parantamiseksi.

Aiemmin uittoperattujen ja nykyisin kalastuskoskina toimivien alueiden kunnostuksia on tehty vaihtelevin menetelmin ja tuloksin. Kaikissa koskissa riittää parannettavaa.

Moniin koskiin istututetaan pyyntikokoisia taimenia, jonka vuoksi koskissa on jossain määrin emokaloja. Jos kutusoraikot ja poikasalueet ovat kunnossa, luontaista poikastuotantoa todennäköisesti hieman tapahtuu. Usein huonoa poikastilannetta on paikattu mätirasiaistutuksin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Poikasalueiden parantamisella parannettaisiin mäti-istutusten tehoa. Kaikissa koskissa riittää parantamista, tyypillisesti pienpoikaskivikoissa tai soraikoissa.

Kalastuskohteissa tehtävät pienpoikasalueiden parannukset voidaan toteuttaa siten, ettei niillä ole virtauksia heikentävää vaikutusta, mikä tarkoittaa, että toimenpiteet voidaan tehdä ilman AVI:n lupaa. Pitkäkestoisten ja kalliiden lupaprosessien välttäminen on yksi keino vähentää toimenpiteiden kustannuksia.

On selvää, että koskivesien, poikasalueiden, kalaston tila ja kestävän kalastuksen edistäminen kiinnostaa sekä kalaveden omistajia että käyttäjiä. Täydennyskunnostus on halpaa sekä elvyttää poikastuotantoa ja luontaista kalastoa. Talkootoiminta madaltaa kalavesien käyttäjien kynnystä osallistua omistajien kanssa vesien kehittämiseen. Se motivoi kestävään kalastukseen ja noudattamaan sääntöjä.

Mitä tarkoittaa täydennyskunnostaminen

Virtavesien kunnostustyössä on niin tutkimuksen kehitys kuin osaamisen lisääntyminen olleet merkittäviä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ymmärrys lohikalojen poikasten vaatimuksista elinympäristöjen osalta on tarkentunut. Alkuaikojen kunnostusten yhteydessä tehtiin harvoin riittävää seurantaa. Nykyisin ymmärretään, että soraikot ja pienpoikasalueiden toimivuus edellyttävät säännöllistä seurantaa ja ylläpitoa.

Toimivat soraikot ja pienpoikasalueet liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Mitä kauempana soraikot ja pienpoikasalueet ovat toisistaan, sen suurempi on predaatio eli petoeläinten aiheuttama hävikki. Pelkät soraikot, ilman poikasalueita, eivät tietenkään ole hyödyllisiä. Paras keino vähentää turhaa predaatiota on huolehtia siitä, että koskivesien matalat virtavedet kunnostetaan.

Täydennyskunnostushankkeen tarkoitus on löytää kiireellisimmät jatkokunnostamisen tarpeessa olevat kohteet ja organisoida kunnostustoiminta.  Sillä tavoitellaan pitkävaikutteisia positiivisia vaikutuksia sekä kalastukseen että vesiluonnon matkailullisen vetovoimaan. Onnistuminen edellyttää, että koskikalastuspaikkojen omistajat ja ylläpitäjät toimivat tiiviissä yhteistyössä. Sen edistäminen sopii hyvin osaksi perusteilla olevien kalatalousalueiden toimintaa.

Kunnostustarpeen selvittäminen ja seuranta

Täydennyskunnostuksen tarpeita voidaan arvioida myös mätirasiaistutusten perusteella saadun poikastuotannon määrällä. Monissa koskissa tehdään pitkän ajan sähkökoekalastuksia rajallisilla koealoilla. Yksittäiset sähkökoekalastukset eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. Koskivesien kalaston nykytilan ja täydennyskunnostusten tarpeiden selvittämiseen tarvitaan runsaasti lisää tietoa yksittäisten koealojen lisäksi.

Koulutuksen ja seurannan järjestäminen

Edellä kuvattujen syiden vuoksi olemassa oleva perustieto on koottava yhteen paikkaa ja sen pohjalta arvioitava tarvittavia resursseja ja  seurannan tarvetta. Vesistöissä ja olosuhteissa eri puolilla Suomea on isoja eroja. Siten erilaisia koulutuskohteita on runsaasti. Joillain alueilla tehdään jo nyt hyvää seurantaa, vaikkakaan sen lähtökohtana ei välttämättä ole ollut täydennyskunnostamisen arviointi. Kunnostustarvetta voi toki arvioida karkeasti ilman koekalastuksiakin. Ennen toimenpiteisiin ryhtymästä koekalastus on kuitenkin suositeltava tapa.

Pilottikohteet:

Teemme pilotointeja useilla kohdealueilla. Pilotoinnit tehdään eri puolilla Suomea yhteistyössä paikallisten asiantuntijoiden ja kalaveden omistajien kanssa. Ehdokkaita on jo paljon, ja tähän mennessä nämä tahot ovat ilmoittaneet halukkuutensa:

  1. Kuokkalankosket / Lempäälä / Kuokkalan-Kuljun osakaskunta (Pirkanmaa)
  2. Änättikoski / Lentiiran kalastuskunta (Kainuu)
  3. Puuskankoski / Mikkelin koskikalastajat (Etelä-Savo)
  4. Merikarvianjoki / Merikarvianjoen kalakierrosyhtymä (Varsinais-Suomi)
  5. Viinikanjoki / Parkanon urheilukalastajat (Pirkanmaa)
  6. Niemisjoki / Ähtäri / Suomenselän koskikalastajat (Etelä-Pohjanmaa)
  7. Ylä-Kemijoki / Yli-Kemijoen kalastusalue (Lappi)
  8. Nykälänkosket / Haukivuori (Etelä-Savo)
  9. Äyskoski / Lohimaa - Tervo (Pohjois-Savo)
  10. Haaganpuro / Helsingin kaupunki (Uusimaa)
  11. Hammonjoki / Uskilan osakaskunta (Häme)
  12. Ylä-Oulankajoki / Oulangan kalastuskunta sekä Kuusinkijoen yläosa / Vuotungin osakaskunta (Lappi / Koillismaa)

Vaikuttavimmat toimenpiteet

  • Kunnostusmahdollisuuksien kartoitukset
  • Kalastoseuranta
  • Kutusoraikkojen kunnostukset
  • Pienpoikasalueiden rakentaminen
  • Tuki-istutusten suunnittelu
  • Muu kosken ja lähialueen kalaston hoito (predaatio ja ravintokilpailu)
  • Kestävän kalastuksen tukeminen
  • Salakalastuksen ehkäisy

 

Täydennys-kunnostuksen keskeiset tavoitteet

  • Vaelluskalojen luontainen lisääntyminen elpyy ja normalisoituu
  • Matkailuelinkeinon edellytykset paranevat
  • Edistetään kestävän kalastuksen kulttuuria

Kalastuslaki tähtää kestävään kalastukseen

Uuden kalastuslain tavoitteisiin on kirjattu tavoite saada Suomeen elinvoimaiset, itse itseään ylläpitävät kalakannat. Sisävesien kalakantojen elvyttämiseksi on kohennettava edelleen heikossa tilassa olevia elinympäristöjä sekä poistettava tai avattava vaellusesteitä. Myös kalastuksensäätely on välttämätöntä kalakantojen elinvoiman kannalta. Välttämätön vesistöjen kuormituksen vähentäminen vaikuttaisi myönteisesti kalakantojen elinvoimaan ja poikastuotantoon. Luonnonvarainen poikastuotanto on saatava elpymään, jotta tuki-istutuksia voitaisiin aikanaan vähentää, ja jopa luopua niistä kokonaan.