Kutupesien laskenta

Taimenen kudun onnistuminen on tärkeä osa seurantaa. Taimenten määrän laskenta on varsinkin sameissa vesissä likipitäen mahdotonta, mutta kutijat jättävät jälkiä pohjaan, joista saadaan tärkeää tietoa lisääntymisen onnistumisesta.

Myöhään syksyllä on mahdollista laskea kutupaikat, arvioida niiden mittasuhteita ja tehdä johtopäätöksiä kudulle nousseiden kalojen lukumääristä. Laskentaa vaikeuttaa syksyn sateiden sameuttama vesi ja se, ettei kahlaaminen ole itsestäänselvyys. Monilla koskialueilla on kahluu kokonaan kielletty.

Vesikiikarin avulla tummalla pohjalla käveleminen on turvallista. Matalammissa vesissä, puroluokassa ja matalissa jokivesissä, kannattaa vain odottaa veden kirkastumista ja pinnan laskemista. Nyrkkisääntö on, että laskenta kannattaa tehdä mahdollisimman myöhään ennen veden jäätymistä, jolloin kutupesä näkyy vielä selvästi vaaleampana sorana tummaa pohjaa vasten.

Keskimäärin taimen kutee yhteen, toisinaan kahteen pesään, joskus hyvin harvoin jopa kolmeen pesään. Sen vuoksi pesien määrä on toimiva mittari emokalojen määrän ja kudun onnistumisen arvioimiseen.

Vaeltavien kalojen pesät tunnistaa siitä, että ne ovat korkeampia ja karkeampaan soraan tehtyjä kuin paikallisten emojen rakennelmat. Vaeltavan taimenen mätimäärä on usein jopa viisi kertaa suurempi kuin paikallisella emolla.

Jos poikastuotantoa haluaa elvyttää nopeasti, kookkaat vaeltavat naaraat ovat ensiarvoisen tärkeitä ja siksi myös seurannan erityinen kohde.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

+ 65 = 71